Gracias a la vida

Tänään on hyvä päivä lopettaa tämä blogi. Jos asiat olisivat toisin, viettäisin 11. hääpäivääni, mutta asiat ovat näin ja vietän erittäin hyvää ja onnellista itsenäistä päivääni.

Olen kulkenut pitkän tien, käynyt syvemmällä kuin minne koskaan kuvittelin joutuvani, olen katsonut itseäni peiliin ja oppinut uudelleen rakastamaan ja arvostamaan itseäni. Olen oppinut vihdoinkin laittamaan menneisyyden sille kuuluvalle paikalle. Olen antanut itselleni anteeksi, ja ehkä antaisin ex-miehelleni, jos hän pyytäisi. Olen oppinut olemaan ylpeä itsestäni läpikäytyäni todellisen mankelin ilman mitään pilleriä tai muuta päänsekoittajaa.

Nyt on kaikki hyvin. Minulla on koti, säännöllinen joskin hyvin niukka toimeentulo, rakastava koira kumppanina ja tärkeimmät ystävät vierelläni. Tunnen itseni jälleen vahvaksi, tiedän mitä tahdon elämältäni. Ja tästä eteenpäin todellakin otan, mitä tahdon eikä minua enää litistetä kasaan. Hengitän vapaasti ja elän täysillä. Terveyteni ei enää varoittele ja osaan taas hymyillä.

Olen onnellinen.

Kiitokset teille kaikille, jotka ovat lukemalla kulkeneet rinnallani. Olen saanut sen tietämisestä tukea ja lohtua, kun on ollut vaikeata. Kiitos kaikille niille ystäville, jotka ovat jaksaneet katsoa rämpimistäni ja kuunnella valitustani. Kiitos jokaisesta ajatuksesta, joka minulle on uhrattu, sillä ne ovat kantaneet minua. Elämälle kiitos, kuten Violeta Parra laulaa.

Kaikille niille, jotka omilla tahoillaan kipuilevat elämänsä kanssa, toivotan sydämeni pohjasta voimia ja rohkeutta elää eteenpäin. Kun kääntyy päin vaikeuksia ja mörköjä, niillä on tapana kutistua. Kun tietää tehneensä parhaansa, ei voi vaatia itseltään enempää, sanoi muu maailma mitä tahansa. Maailma on sittenkin kaunis, se vain täytyy uskaltaa ottaa vastaan. Aurinkoa sydämiinne, ystävät!

Tämä on viimeinen päivitykseni tämän otsikon alla, mutta ehkä kirjoitan vielä joskus uuteen blogiin uudesta elämästäni. Säilytän saman nimimerkin, olen vastedes aina Eleftheria, vapaa.