Tänään on hyvä päivä lopettaa
tämä blogi. Jos asiat olisivat toisin, viettäisin 11. hääpäivääni,
mutta asiat ovat näin ja vietän erittäin hyvää ja onnellista
itsenäistä päivääni.
Olen kulkenut pitkän tien, käynyt
syvemmällä kuin minne koskaan kuvittelin joutuvani, olen katsonut
itseäni peiliin ja oppinut uudelleen rakastamaan ja arvostamaan
itseäni. Olen oppinut vihdoinkin laittamaan menneisyyden sille
kuuluvalle paikalle. Olen antanut itselleni anteeksi, ja ehkä
antaisin ex-miehelleni, jos hän pyytäisi. Olen oppinut olemaan ylpeä itsestäni läpikäytyäni todellisen mankelin ilman mitään pilleriä tai muuta päänsekoittajaa.
Nyt on kaikki hyvin. Minulla on koti,
säännöllinen joskin hyvin niukka toimeentulo, rakastava koira
kumppanina ja tärkeimmät ystävät vierelläni. Tunnen itseni
jälleen vahvaksi, tiedän mitä tahdon elämältäni. Ja tästä
eteenpäin todellakin otan, mitä tahdon eikä minua enää litistetä
kasaan. Hengitän vapaasti ja elän täysillä. Terveyteni ei enää
varoittele ja osaan taas hymyillä.
Olen onnellinen.
Kiitokset teille kaikille, jotka ovat
lukemalla kulkeneet rinnallani. Olen saanut sen tietämisestä tukea
ja lohtua, kun on ollut vaikeata. Kiitos kaikille niille ystäville,
jotka ovat jaksaneet katsoa rämpimistäni ja kuunnella valitustani.
Kiitos jokaisesta ajatuksesta, joka minulle on uhrattu, sillä ne
ovat kantaneet minua. Elämälle kiitos, kuten Violeta Parra laulaa.
Kaikille niille, jotka omilla tahoillaan kipuilevat elämänsä kanssa, toivotan sydämeni pohjasta voimia ja rohkeutta elää eteenpäin. Kun kääntyy päin vaikeuksia ja mörköjä, niillä on tapana kutistua. Kun tietää tehneensä parhaansa, ei voi vaatia itseltään enempää, sanoi muu maailma mitä tahansa. Maailma on sittenkin kaunis, se vain täytyy uskaltaa ottaa vastaan. Aurinkoa sydämiinne, ystävät!
Kaikille niille, jotka omilla tahoillaan kipuilevat elämänsä kanssa, toivotan sydämeni pohjasta voimia ja rohkeutta elää eteenpäin. Kun kääntyy päin vaikeuksia ja mörköjä, niillä on tapana kutistua. Kun tietää tehneensä parhaansa, ei voi vaatia itseltään enempää, sanoi muu maailma mitä tahansa. Maailma on sittenkin kaunis, se vain täytyy uskaltaa ottaa vastaan. Aurinkoa sydämiinne, ystävät!
Tämä on viimeinen päivitykseni tämän
otsikon alla, mutta ehkä kirjoitan vielä joskus uuteen blogiin
uudesta elämästäni. Säilytän saman nimimerkin, olen vastedes
aina Eleftheria, vapaa.
Kiitos blogistasi. Luin sen läpi. Olen alkoholistin vaimo. Kahden pienen koululaisen äiti. Sain blogistasi voimaa tietää, että teen oikein kun teen lähtöä vaikka rakastankin vielä. Ei kai se rakkaus heti tai ehkä koskaan katoa mutta se on minun nyt itselleni myönnettävä että uuden juomisputken pelossa en halua enää elää.
VastaaPoistaKiitos ja kaikkea hyvää elämääsi.
Hei! Käyn täällä enää harvakseltaan ja ilahduin viestistäsi. Minun osaltani suuri myllerrys on ohi ja elämä hymyilee taas, mutta ilmeisesti blogin kirjoittaminen on ollut hyvä juttu vielä jälkeenpäinkin. Se on toiminut kuten toivoin, henkireikänä ja pienenä tukena toisille. Minulle oli ja on edelleenkin merkityksellinen oivallus se, että rakkautta ei voi pakottaa, ei suuntaan eikä toiseen. Anna sen vain olla, ei kannata taistella sitä vastaan, koska se tekee kipeätä. Aika ja olosuhteet hoitavat asian puolestasi. Sanoin, että rakkaus ja rakastaminen kaipaavat ravintoa ja ylläpitoa, ja että rakastaminen siten on tahdon asia. Rakasta itseäsi, ravitse sitä rakkautta ja pidä itsestäsi hellästi huolta. Rakasta lapsiasi, hoivaa ja helli. Siirrä energiasi ja voimasi kohti itsellesi arvokkaita asioita - ja jonakin päivänä et enää rakasta eikä sinuun satu. Rakkauden arvoinen ihminen ei aiheuta pelkoa toiminnallaan, päinvastoin. Sinussa on varmasti tarpeeksi pontta ja puhtia suojella lapsiasi, miksei sitten olisi samaa voimaa rakentaa itsellesi parempaa elämää.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Toivotan aurinkoisia polkuja eteenpäin!