Loma

Tämä päivitys tulee – jos luoja suo ja tekniikka pelaa – lämpimästä, ystävällisestä Antalyasta. Päätin jo kauan sitten, että maanpakolaisuuteni päättyy tähän viikkoon etelässä. Olen lomalla viikon tyttäreni kanssa, parempaa seuraa on vaikea kuvitella.

Nyt voin sanoa, että olen ulkoisesti palannut oikeille raiteille. Minulla on oma koti, oma osoite ja oven päällä oma nimeni. Sisällä suloisessa sekamelskassa ovat omat tavarani odottamassa suurta kodinsisustusinspiraatiota ja apuvoimia suurten kalusteiden mallaamisessa juuri oikeille paikoilleen. Muuton pahin vaihe on kuitenkin ohi, nukun omassa sängyssäni ja mahdun kulkemaan paikasta toiseen. Koirapieni on jo monta yötä nukahtanut jalkoihini ja herännyt pää tyynylläni. Työt alkavat parin viikon kuluttua, jos ei pahasti kipeytynyt olkapääni keksi uusia juonia. Minulla on odottamassa vain yksi lasku, jonka eräpäivä on joulukuussa, sitä en ole maksanut. Muuten pöytäni on täysin puhdas. En muista, koska viimeksi on ollut näin. 

Mitä sisässäni tapahtuu ja mitä sinne kuuluu, on toinen asia. Siitä on tarkoitus yrittää ottaa selvää tämän viikon aikana, vaikka aika vakuuttunut olen siitä, että koko sisikunnan kartoitus ja siivous on hyvin pitkän ajan projekti enkä ehkä sittenkään selviä siitä ilman apua. Olen oikealla tiellä ja olen selvittänyt kaikkein pahimman. Olen selättänyt synkimmän masennukseni ja olen palannut täysillä elämään. Nautin elämästäni, rakastan elämääni. Juuri nyt mikään ei paina mieltä, ei edes sielun syövereiden suursiivous, tunnen itseni riittävän vahvaksi ja rohkeaksi tekemään senkin.

Tiedän, että aviomies tulee vielä kummittelemaan ajatuksissani pitkään. Tiedän, että tämä ei ole ohi, vaikka luulenkin avioeropapereiden odottavan minua kotona postilaatikossa (jonka päällä on vain minun nimeni). Mies on tehnyt muutaman yrityksen taloudellisesti hyötyä saamastani perinnöstä. Tiedän, että juridisesti hänellä ei ole mitään oikeutta siihen, ei euroonkaan, ja luulisin hänenkin sen tietävän. Silti hän kertoi ottavansa yhteyttä asianajajaan ja lähetti terveisiä, että perästä kuuluu. No, ei ole kuulunut ennen kuin tuli tekstiviesti, jossa mies mainitsi uhranneensa 500 euroa auton kesärenkaisiin ja jatkoi toteamalla, että tulipa vuosien varrella v***lle hintaa. Mies osaa satuttaa ja loukata pahasti, kun haluaa. Toisaalta on ehkä hyvä, että hän lähettää näitä viestejä. Etäännyn helpommin, irtaudun lopullisemmin ja pääsen paremmin uuden elämäni alkuun ilman pienintäkään riskiä kaipauksesta tai katumuksesta.

En halua pohtia häntä juuri nyt. Ilta on hämärtynyt, ulkoa tulee hotellihuoneeseeni herkullisia tuoksuja. Tänä iltana nautimme illallisen kanssa pullon hyvää viiniä ja sitten vain nukumme rentoutuneina ja hyväntuulisina. 

Olen lomalla. Olen onnellinen. Olen onnekas.