Toistaiseksi kaikki voitava

Liekö syynä upean aurinkoinen kevätpäivä vai mikä, mutta tänään olen ollut pitkästä aikaa todella rauhallisella, melkein iloisella mielellä. Jostain ihmeen syystä jaksan taas luottaa siihen, että asiat kyllä järjestyvät, kun itse tekee parhaansa. Minä olen tehnyt.

Olen maksanut kaupungille jäänyttä vuokravelkaa niin, että viikon kuluttua tilipäivänä olen siihen suuntaan nollilla. Minä – voittaja, sittenkin! Olen saanut myytyä turhaa tavaraa niin, että jääkaapissakin on jotain ja koirilla täysi ruokasäkki. Olen jopa uskaltanut varata trimmin toiselle takkuturkille ja tiedän pystyväni maksamaan sen. Olen kerännyt pahvilaatikollisen ylimääräisiä kapistuksia lauantaiselle kirpputorille. Yhtään laskua en tosin ole maksanut, vielä.

Eilen postissa oli poissaollessani tullut kauan odottamani työnantajan vahvistus työaikani valvomisjärjestelyistä (idioottimainen vaatimus!) liitolle ja tänään sitten kiikutin pyydetyt palkkalaskelmat ja edellä mainitun asiakirjan suoraan ko. henkilölle. Elän nyt siinä toivossa, että tämä asia käsiteltäisiin todella pikaisesti, jotta pääsen etenemään. Kohta kolmen kuukauden päivärahat, vaikka sovitellutkin, on iso summa minulle. Toistaiseksi se on puuttunut ja siksi noita laskuja on kerääntynyt.

Olen pakannut keittiön valmiiksi, tai oikeammin tyhjäksi. Esillä ovat vain ne ihan pakolliset tarvekalut, joita ilman ei synny edes voileipää tai puuroa. Kylpyhuone ja wc ovat melkoisen autioita, vain kylpytakki roikkuu naulassa ja hammasharja vilkuttelee peilin edestä. Pullot ja purnukat ovat avoimessa vanity casessa, josta tarpeen mukaan niitä lainailen. Pesukone on vielä kytkettynä paikoilleen ja pulveripaketti paikoillaan. Pyykkiä riittää, vaikka olenkin kutistanut elämisen mahdollisen kapeaksi.

Huomenna on viimeinen varsinainen lomapäiväni. Pesen tyhjät kaapit, käyn hakemassa lisää pahvilaatikoita ja ehkä tuhlaan muutamaan IKEA-kassiin. Vien koirat pariksi tunniksi riehumaan koirapuistoon ja pesen talvisen koiranulkoilutustakin.

Tänään on ollut muutenkin hyvä päivä. Projektityö, josta kävin sopimassa muutama viikko sitten, tuntui jo menneen ohi, mutta tänään sain puhelun ja lisätietoja. Toimitiloissa on havaittu paha kosteusvaurio ja projektin aloittamista on siirretty. Hyvä näin, aloitan sitten kun siellä päässä sopii. Pääasia, että töitä on tiedossa.

Sairastunut ystävänikin soitti ja kertoi toipuvansa sellaista vauhtia, että lääkärit pitävät sitä ihmeenä.

Miksi en olisi tänä iltana hyvällä mielellä? Kun kaikki voitava on tehty, niin mieleen laskeutuu rauha.