Tyrmäys

Olen toiminut täsmälleen ohjeiden mukaan. Olen ollut kärsivällinen ja ystävällinen, olen hakenut pyydettyjä asiakirjoja ja todistuksia, olen ottanut tulosteita ja kopioita kaikesta, mitä on pyydetty. Olen kiikuttanut näitä papereita yhdelle jos toisellekin luukulle. Olen soittanut jokaisesta laskusta, joka minulle on tullut, selvittänyt tilannettani ja kohteliaasti pyytänyt lisää maksuaikaa. Olen kiristänyt nälkävyötä melkein äärimmilleen koirien hyvinvoinnista tinkimättä. Olen uskonut siihen, että kun teen oman osani, se palkitaan vastavuoroisesti myöntämällä minulle kuuluvia etuuksia. Kuten soviteltu työttömyyspäiväraha, koska olen osa-aikatyössä. Lain mukaan olen siihen oikeutettu ja TE-toimiston työvoimapoliittinen lausuntokin sitä tukee.

Ja kakan latvat.

Kuinka tämä päivärahapelleily onkaan mennyt? Tammikuun puolessa välissä ilmoittaudun osa-aikatyöttömäksi työnhakijaksi työvoimatoimistoon, eli siitä päivästä lukien olin oikeutettu hakemaan työttömille tarkoitettua työttömyysturvaa, osa-aikaisena vain soviteltua sellaista, mutta kuitenkin jotain. Helmikuun toisena päivänä vein Kelaan hakemuksen ensimmäisista kahdesta viikosta, tarkistin ilmoituksen vastaanottaneelta henkilöltä, että kaikki tarvittava oli nipussa. Kyllä on, vastasi virkailija. Neljä viikkoa myöhemmin sain Kelalta kirjeen, jossa haluttiin lisää palkkalaskelmia ja työtuntimääriä kaikkiaan parin vuoden taakse. Kävin kysymässä toiselta virkailijalta, mitä tarkasti tahdotaan ja onko nyt varmasti kaikki. Kyllä sitten on, vastasi virkailija. Vielä saman päivän aikana vein palkkalaskelmat ja jälleen tarkistin, että ihan aikuisten oikeasti nyt on todellakin jokaikinen paperi, jonka Kela tarvitsee päivärahojen maksamiseen.

Viikon kuluttua tuli kirje, jossa kehotettiin kääntymään liiton puoleen, koska satun jostain syystä uskomaan esihistorialliseen ammattiyhdistykseen ja joukkovoimaan. Liiton jäsenyys päättyy muuten tänään, en maksa enää tyhjästä. Minäpä soitin liittoon ja kyselin, mitä kaikkea heille pitää toimittaa. Keräsin nipun kasaan ja vein luukulle. Tietysti kysyin, onko tässä nyt kaikki. Luukulla ollut virkailija vastasi, että eiköhän, mutta ehkä vielä halutaan lisää palkkalaskelmia ja työnantajan vahvistus työskentelyajoistani. Valmistauduin näiden toimittamiseen ja vihdoin maaliskuun lopulla oli kaikki valmiina. Kaikki tarvittava oli tehty ja viimeisetkin todistukset toimitettu perille.

Liiton sivulta poimin seuraavaa:

Voit saada ansiopäivärahaa työttömyyskassasta, jos

• olet kokonaan tai osittain työtön
• haet kokoaikatyötä ja olet ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi työ- ja elinkeinotoimistoon (TE-toimisto)
• olet työttömyyskassan jäsen
• olet täyttänyt työssäoloehdon kassan jäsenyysaikana
• olet iältäsi 17-64-vuotias (lomautustilanteessa 17-67-vuotias).
  

Aika yksiselitteistä ja selkeää, eikö vain!

Seuraavien virkkeiden kirjoittaminen saa minut voimaan pahoin.

Teen etä- ja matkatyötä, minulla ei ole vakinaista työaikaa enkä tee työtäni työnantajan tiloissa, joten minulle maksetaan itse ilmoittamani työajan perusteella. Liitto tyrmäsi ansiosidonnaisen sovitellun työttömyyspäivärahahakemukseni, koska työnantajallani ei ole heidän mukaansa riittävää keinoa valvoa työaikaani. Tämä kuulemma perustuu lakiin, jota olen yrittänyt vajavaisella ymmärrykselläni tutkia kaksi päivää. En ole löytänyt kyseistä lainkohtaa tai sitten en vain osaa lukea tai ymmärrykseni ja käsityskykyni alittaa lainsäätäjän vaatimukset. Liitto siis tähän lainkohtaan perustuen kyseenalaistaa a) minun rehellisyyteni täyttäessäni työaikailmoitusta, b) esimieheni täyden ymmärryksen ja lahjomattomuuden hänen hyväksyessään työaikailmoitukseni ja c) työnantajan ja työntekijän keskinäisen luottamuksen, johon koko työsopimuksemme perustuu. Ainoa realistinen keino työnantajalla ”valvoa työaikaani” on palkata minulle niskaanpuhaltaja, joka käyttää sekuntikelloa työpöytäni äärellä tai auton ratissa ja osaa erotella pääni sisällä tapahtuvan työn suunnittelun ja työhön kuuluvan ongelmien ratkaisun muista mielessäni risteilevistä mietteistä. Muuta keinoa ei ole, mutta sitä vaaditaan, jotta voisin saada minulle kuuluvan etuuden.

Anteeksi, käyn välillä oksentamassa.

Minulla todellakin horjuu usko suomalaiseen hyvinvointivaltioon, joka pitää huolen omistaan. Olen kunnioittanut demokratiaa ja ollut ylpeä äänioikeudestani. Olen pitänyt itseäni vähintään keskimääräisen fiksuna enkä ole koskaan joutunut vakavasti epäilemään omaa ymmärrystäni. Nyt tuli hyväuskoisuudelleni ja lainkuuliaisuudelleni lujasti turpaan. En edes tiedä, mihin suuntaan kohdistaisin tämän turhautuneen raivon. Jonnekin lakipykälien muutenkin sekavaan viidakkoon piilotetaan jotain, joka on tavalliselle kaduntallaajalle täysin käsittämätöntä, mutta johon vedoten voi keneltä tahansa koska tahansa vetää maton jalkojen alta. Erittäin vakavasti harkitsen ensimmäistä kertaa elämässäni kirkkoveneen piirtämistä äänestyslippuun ensi sunnuntaina. Koska valtiovalta ja lainsäätäjä ei kunnioita minua, ihmisarvoani eikä ymmärrystäni, miksi ihmeessä minun tulisi kunnioittaa heitä piirtämällä mitään merkitsemättömiä numeroita tyhmälle paperilapulle?

Minun täytyy joka tapauksessa syödä tulevinakin aikoina, jos aion elää. En ole ollenkaan varma aikeistani, ei enää huvita. Kerään vielä kerran koko paperinipun ja vien ne Kelaan. Aikaa on nyt mennyt kolme kuukautta, miltä ajalta haen näitä osa-aikatyöttömälle kuuluvia päivärahoja. Jos ne jostain syystä minulle tulevat – mihin en enää kovasti usko – tulee samalla päivä, jolloin juhlin maksamalla kaikki laskuni ja menemällä ulos syömään.