tiistai 5. toukokuuta 2015

Nimimerkki

Nimimerkkini Eleftheria on ehkä ihmetyttänyt joitakin lukijoitani. Kerronpa siitä nyt vähän.

Kreikan kielessä sana eleftheros tarkoittaa vapaata ja eleftheria vapautta. Eleftheria on suvultaan feminiini, mikä herättää mielenkiintoisia pohdintoja vapauden naisellisesta aspektista. Yleensäkin kielet, joissa substantiiveilla on eri suku, ovat hieman normaalia kielioppia syvemmän tutkistelun arvoisia. Kreikan kielessä vapaus, perhe, valta, ylpeys ja arvokkuus ovat kaikki feminiinejä. Samoin ovat sanat elämä, rakkaus ja ilo. Ja vielä sanat rauha, mielenrauha ja tasapaino. Kuinka päin näitä sanoja ja käsitteitä haluaakin pyöritellä, jotakin jännittävää on siinä, että ne ovat kielen kehittyessä tuhansien vuosien aikana kääntyneet selkeästi naisesta ja naisen ominaisuuksista kumpuaviksi. Miksi? Siinäpä selvitettävää jollekin kielitieteilijä-filosofille. Minä en ole sellainen, vaikka kovasti toivoisin olevani.

Jokainen Kreikassa käynyt on ainakin kerran kävellyt Venizeloksen aukiolla tai nähnyt Venizeloksen patsaan. Kyseisen herra Venizeloksen etunimi oli Eleftherios eli substantiivin vapaus maskuliininen muoto. Eleftherios Kyriakos Venizelos syntyi vuonna 1864 Kreetalla ja kohosi pian kotisaarensa merkittävimmäksi poliitikoksi. Ura johti Kreikan mantereelle ja lopulta koko maan pääministeriksi vuonna 1910. Venizelos oli viime vuosisadan alun tärkein kreikkalaisen yhteiskunnan uudistaja ja sovittelija, ja on monen kreetalaisen suussa saanut arvonimen ”nykyaikaisen demokratian isä”.

Kreetan saarella ja kreetalaisilla on tärkeä sija sydämessäni, vähäinen kielitaitoni on kotoisin sieltä. En olisi voinut löytää parempaa nimimerkkiä kuin kreikankielinen sana, joka samalla on kunnioitetun miehen nimen naisellinen muoto. Ehkä olen alitajuisesti hakenut nimimerkistä itselleni tukea ja vahvuutta toteuttaa oman elämäni uudistukset tai ehkä nimimerkin valinta on kaipuuta niihin aikoihin, jolloin kaikista murheista vapaana vaeltelin Kreetan aurinkoisilla vuorilla. Ehkä nimimerkki on unelmaa paluusta nuoruuteen viisaampana ja kokeneempana. En tiedä, mutta yritän kasvaa nimimerkkini arvoiseksi.

2 kommenttia:

  1. Me kävimme viimeisen yhteisen matkamme juuri Kreetalla viime syksynä.. kaikkea varjosti miehen juomahimo. Ei siitä voi nauttia, kun toisella on paha olla koko ajan. Valitettavasti se jäi muistoksi siitä reissusta. Ihana saari muuten kyllä. Loput matkat, joita suunniteltiin joskus, aion toteuttaa yksin tai jonkun muun kanssa.. Mikä voi olla ihanampaa, kuin nauttia lasi viiniä ruoan kanssa tai muuten vaan, jonkun muun, kuin alkoholistin kanssa? Voi miten tuo miehen alkoholiongelma onkaan vaikuttanut elämääni.......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me kävimme mieheni kanssa myös muutaman kerran Kreetalla. Valitettavasti päällimmäinen muisto matkasta, jolla oli myös äitini mukana, on mies sammuneena vuokrajeepin takaosassa, minä ratissa tietysti. Paikoista, joissa kävimme, mieheni muistaa ainoastaan, että jätin auton aina turhan kauas lähimmästä kapakasta. Krapulaan asti mieheni ei koskaan matkan aikana ehtinyt. Selitys juopottelun aloittamiselle jo Hki-Vantaalla oli armoton lentopelko. Mutta lasillinen kylmää retsinaa ja katse avomerelle - minulle maistuisi myös.

      Poista

Oliko jotain sanomista? Rohkeasti vaan, anna tulla....!