Nimimerkkini Eleftheria on ehkä
ihmetyttänyt joitakin lukijoitani. Kerronpa siitä nyt vähän.
Kreikan kielessä sana eleftheros
tarkoittaa vapaata ja eleftheria vapautta. Eleftheria on
suvultaan feminiini, mikä herättää mielenkiintoisia pohdintoja
vapauden naisellisesta aspektista. Yleensäkin kielet, joissa
substantiiveilla on eri suku, ovat hieman normaalia kielioppia
syvemmän tutkistelun arvoisia. Kreikan kielessä vapaus, perhe,
valta, ylpeys ja arvokkuus ovat kaikki feminiinejä. Samoin ovat
sanat elämä, rakkaus ja ilo. Ja vielä sanat rauha, mielenrauha ja
tasapaino. Kuinka päin näitä sanoja ja käsitteitä haluaakin
pyöritellä, jotakin jännittävää on siinä, että ne ovat kielen
kehittyessä tuhansien vuosien aikana kääntyneet selkeästi
naisesta ja naisen ominaisuuksista kumpuaviksi. Miksi? Siinäpä
selvitettävää jollekin kielitieteilijä-filosofille. Minä en ole
sellainen, vaikka kovasti toivoisin olevani.
Jokainen Kreikassa käynyt on ainakin
kerran kävellyt Venizeloksen aukiolla tai nähnyt Venizeloksen
patsaan. Kyseisen herra Venizeloksen etunimi oli Eleftherios eli
substantiivin vapaus maskuliininen muoto. Eleftherios Kyriakos
Venizelos syntyi vuonna 1864 Kreetalla ja kohosi pian kotisaarensa
merkittävimmäksi poliitikoksi. Ura johti Kreikan mantereelle ja
lopulta koko maan pääministeriksi vuonna 1910. Venizelos oli viime
vuosisadan alun tärkein kreikkalaisen yhteiskunnan uudistaja ja
sovittelija, ja on monen kreetalaisen suussa saanut arvonimen
”nykyaikaisen demokratian isä”.
Kreetan saarella ja kreetalaisilla on
tärkeä sija sydämessäni, vähäinen kielitaitoni on kotoisin
sieltä. En olisi voinut löytää parempaa nimimerkkiä kuin
kreikankielinen sana, joka samalla on kunnioitetun miehen nimen
naisellinen muoto. Ehkä olen alitajuisesti hakenut nimimerkistä
itselleni tukea ja vahvuutta toteuttaa oman elämäni uudistukset tai
ehkä nimimerkin valinta on kaipuuta niihin aikoihin, jolloin
kaikista murheista vapaana vaeltelin Kreetan aurinkoisilla vuorilla.
Ehkä nimimerkki on unelmaa paluusta nuoruuteen viisaampana ja
kokeneempana. En tiedä, mutta yritän kasvaa nimimerkkini
arvoiseksi.
Me kävimme viimeisen yhteisen matkamme juuri Kreetalla viime syksynä.. kaikkea varjosti miehen juomahimo. Ei siitä voi nauttia, kun toisella on paha olla koko ajan. Valitettavasti se jäi muistoksi siitä reissusta. Ihana saari muuten kyllä. Loput matkat, joita suunniteltiin joskus, aion toteuttaa yksin tai jonkun muun kanssa.. Mikä voi olla ihanampaa, kuin nauttia lasi viiniä ruoan kanssa tai muuten vaan, jonkun muun, kuin alkoholistin kanssa? Voi miten tuo miehen alkoholiongelma onkaan vaikuttanut elämääni.......
VastaaPoistaMe kävimme mieheni kanssa myös muutaman kerran Kreetalla. Valitettavasti päällimmäinen muisto matkasta, jolla oli myös äitini mukana, on mies sammuneena vuokrajeepin takaosassa, minä ratissa tietysti. Paikoista, joissa kävimme, mieheni muistaa ainoastaan, että jätin auton aina turhan kauas lähimmästä kapakasta. Krapulaan asti mieheni ei koskaan matkan aikana ehtinyt. Selitys juopottelun aloittamiselle jo Hki-Vantaalla oli armoton lentopelko. Mutta lasillinen kylmää retsinaa ja katse avomerelle - minulle maistuisi myös.
Poista