Conchita

7.12.2014

Esikoinen luottaa minun feeniksmäisyyteeni, että vielä kerran kokoan itseni ja nousen tästä tuhkasta. Enpä tiedä. Ehkä, mutta jotain täytyy tapahtua ja pian. Kaiken lopettaminen tuntuu joka päivä houkuttelevammalta. Vaikka sen hinta on sitten kaikesta luopuminen ja nyt todella tarkoitan kaikesta. Onko siinä kaikessa enemmän hyviä kuin huonoja asioita, se ratkaisee. Toistaiseksi vanha koirani on se hyvä, joka vaatii minua olemaan ja johon vaatimukseen taivun mielelläni. Entä lapset, lastenlapset … Ehkä. En tiedä. Ei näitä voi sillä tavalla arvottaa, mutta en silti tule tekemään päätöstäni lähteä kevyin perustein tai hetkellisen tunnekuohun vaikutuksesta. En tapa itseäni itkien vaan hymy huulilla. Sinä päivänä kun se päätös tarvitsee tehdä.

Olenko masentunut? Hahahahahaaaaaa

Tänään

Viime keväänä katsoin monen vuoden jälkeen euroviisut, osittain uteliaisuudesta kohuttua parrakasta naista kohtaan. Conchita Wurst. Upea esitys, tuuletin kuin mieletön yksin kotona, kun voitto oli selvä. Itse kappale ei kovin paljoa poikennut ”korkealta-ja-kovaa-plus-tuulikone” esityksistä, mutta minuun se kolahti silloin ja kolahti lujaa. Ne olivat ne sanat, se voima, jolla Conchita ne lauloi. Se voima, joka on kaltoinkohdellussa ihmisessä, kun hän vihdoin nostaa päänsä ja levittää siipensä. I'm gonna fly!

En silloin ymmärtänyt, kuinka tärkeät ne sanat olivat minulle, kuinka ne osuivat syvälle sisimpääni, kuinka paljon tulisin imemään niistä tahtoa ja vahvuutta. Minulla lienee jonkin lainen aikasytytys näissä asioissa. Ehkä minun piti kuulla esikoiseni suusta vertaus feeniksiin ennen kuin sain nämä asiat yhdistettyä toisiinsa.

Sana ”voimaannuttaa” kuulostaa kamalalta, mutta se osuu silti. Kuuntelen Conchitaa melkein päivittäin, kuuntelen Gloria Gaynoria ja I will survivea, kuuntelen Ravelia ja Lisztiä, kuuntelen ja voimaannun. Olen käynyt niin syvällä avuttomassa turhautumisessa, että kaikki keinot ovat nyt sallittuja. Tukeutuminen iskelmään on kuin hakisi elämänohjeita Salatuista elämistä. Mutta mikä tuntuu hyvältä, se olkoon hyväksi. Onneksi, onneksi voiman lähteet ovat minulle rajattomat. Runot, luonto, ystävät – ja Conchita.