Sähköpostia aviomiehelle

Lokakuussa 2014

Olinpa tyhmä kun eilen kuvittelin, että jokin olisi muuttunut. Edes vähän. Ei.
Aikuisten oikeasti kuvittelin, että pari viikkoa sitten rakentavassa mielessä lausumani ehdotus siitä, että jättäisit kaikenlaisen tissuttelun siihen asti, että saamme talouden ja vuokrat tasapainoon, ja että vastauksesi "ei ole tyhmä ajatus", olisi merkinnyt jotakin. Olinpa tyhmä.
 

Miksi ihmeessä minä, joka pidän itseäni suht. fiksuna, olen yli neljännesvuosisadan kuvitellut, että jotain muutosta tapahtuisi parempaan suuntaan? Miksi jokaisena vapaapäivänä, jota et aloita krapulaisena tai kalja-/lonkerohakuisena, kuvittelen, että no nyt, nyt se kääntyy toiseen suuntaan, tänään olet kanssani, olet luonani, olet selvin päin? Miksi en opi, että näin ei tapahdu? Miksi annan itselleni toivoa, joka johtaa aina pettymykseen? Miksi minä suostun vuoristorataan toivo-pettymys-suuttumus-suru-toivo-pettymys-suuttumus-suru-toivo-pettymys .... Tätä on jatkunut vuosi toisensa jälkeen ja aina vaan minä annan sen jatkua. Miksi minun pitää sallia pääni olla sinun potkupallosi ja sydämeni sinun kynnysmattosi? Olenpa ollut tyhmä.
 

Miksi sinun on niin tavattoman vaikeata ymmärtää minua ja minun tunteitani? Vai ymmärrätkö, mutta et välitä? Vai pidätkö omia tunteitasi ja tekemisiäsi niin paljon tärkeimpinä, ettet halua tai kykene helpottamaan minun oloani? Ihan selvyyden vuoksi sanon, että minun oloani ei helpota tai paranna pari pussia karkkia tai roskien ulosvienti pari kertaa viikossa.
 

Oikeasti kuvittelin joskus, että kokemus olisi antanut sinulle kyvyn arvostaa parisuhdetta, mutta siinäkin olin väärässä. Mitä sopertelitkaan autossa, että on kaksi ihmistä, jotka pitävät sinut tolkuissaan, minä ja poika. En enää ymmärrä, mitä sinä haluat tältä suhteelta ja mitä sinä haluat minulta. Ja kaikkein vähiten ymmärrän, kuinka paljon sinä kuvittelet minun kestävän. Olen äärirajoillani nyt ja varoitan vakavasti. Herään aamulla lasteni ja koirieni vuoksi, muuta minulla ei ole. Sinun takiasi en enää eläisi päivääkään, sinun takiasi en enää suunnittele mitään, en enää laske sinua mukaan tulevaisuuteeni, en odota eläkepäiviä sinun rinnallasi.
 

Sinä moitit minun naamavärkkiäni ja valittelet työttömän erektioita. Ja käsket minun katsoa peiliin. Mitäpä, jos ihan rehellisesti tekisit sen itse, katsoisit itseäsi vuosia taaksepäin ja yrittäisit kuvitella, miltä minusta on tuntunut ja tuntuu edelleen. Minä olen reagoiva olento, minulle tapahtuu jotain ja minä reagoin siihen. Kun tapahtuu jotain hauskaa, minä hymyilen tai nauran, kun tapahtuu jotain ikävää, minä itken tai suutun. Aikaa myöten, kun tapahtumat ovat jatkuvasti vain tietynlaisia, muuttuvat reaktiot ensin ennakoiviksi ja sitten pysyviksi. Ikävää on se, että pysyvä reaktio vie tilaa toisenlaisilta reaktioilta. Kun pitkän ajan, nyt tarkoitan vuosia ellen peräti vuosikymmeniä, kuluessa tapahtuma on toistuvasti ja pitkäkestoisesti vain ikävä, naama oikeasti asettuu ns. norsunvitulle. Ihan sama asia kuin jos tarpeeksi monta kertaa kompastuu portaissa, oppii nostamaan jalkaa vähän korkeammalle.
 

Toisaalta jokainen hyvä ja onnellinen asia - viimeksi pikkuvauvan syntymä - saa sitten aivan valtaisat mittasuhteet ja tuntuu kuin aurinko paistaisi keskellä yötäkin ja koko maailma tuoksuu ihanalle vauvankakalle. Hieno fiilis, ja aito kokemus! Sellainen se ei olisi, jos olisin juhlinut mummuuttani skumpalla tai viinillä. Sama juttu sen surun kanssa, jota koen koiraa katsellessani. Puhdas suru siitä, että menetän ystäväni ja elämänkumppanini, puhdas kirkas tunne.
 

Viimeistään tässä vaiheessa sinä et enää ymmärrä yhtään mitään, mutta puranpa nyt tunteitani, koska niitä vielä jostain syystä on jäljellä. Älä sekoita sitä siihen, että enää kuvittelisin sinun jollain tavalla muuttavan toimintatapojasi tai rupeavan ottamaan minua enemmän huomioon. Olet tehnyt parhaasi saadaksesi minun tunteeni sinua kohtaan jäätymään ja täytyy myöntää, että aika hyvin olet onnistunut.
 

Minua loukkaa suunnattomasti sinun huomauttelusi erektioistasi. Vaikka olenkin potkupallosi, kynnysmattosi, pyykkärisi, siivoojasi, sihteerisi, en ole panoalustasi. Sanon tämän kerran, että minulle seksi ei ole vain fyysinen toimitus paineiden purkamiseksi, se on rakastelua, syvien ja kauniiden tunteiden kuten rakkauden, luottamuksen ja turvan täyttymys. Ilman noita siitä tulee samanlainen asia kuin paskallakäynti ja sitä minä en salli tapahtuvan. Seksiin kykenee kuka tahansa nainen, jolla on riittävä määrä reikiä, mutta minä haluan pitää sen rakasteluna. Minua ei haluta, minua ei huvita, minä en tahdo ilman noita tunteita ja niitä tunteita minulla ei ole. Oletko nyt sitä mieltä, että minun pitäisi mennä lääkäriin? Tai kallonkutistajalle? Minulla on oma hurja historiani, joka opetti erottamaan seksin ja rakastelun, enkä minä enää palaa seksiaikoihin koska olen kokenut rakastelun parhaimmillaan sinun kanssasi. Vähempi ei enää kelpaa, mutta nykyisellään en sitä parastakaan enää saa joten mieluummin olen ilman. Se, että se vaikuttaa sinuunkin on tietysti valitettavaa, mutta sinä ja sinun toimintasi ovat jäädyttäneet minulta kyvyn niihin tunteisiin, joita rakastelu vaatii, joten itse asiassa sinä nyt keräät satoa omista tekemisistäsi. Äläkä sano, että minä en ole yrittänyt ymmärtää ja sietää ja katsoa sormieni läpi.
 

Tämä taloudellinen riippuvuus on surkeata. Ainoa tapa minun vapautua siitä lienee kunnollinen lottovoitto omalle tililleni. Älä pelästy, saat puolet. Mutta toisen puolikkaan turvin minä lähden etkä sinä enää tule perässä. On pakko olla jokin unelma, vaikka se onkin näin typerä ja epärealistinen. Sinun kanssasi minun tulevaisuuteni on surkea ja sitä minä elän niin kauan kuin on pakko tai niin kauan kuin jaksan. En enää kauaa, joten sinun ei enää pitkään tarvitse katsella minun surkeata olemustani. Se, mitä sinä sille voisit tehdä, on jotain, mitä sinä et halua tehdä. Rakkautesi, jos se todella on tällaista, ei siihen riitä. Eikä minun rakkauteni, jos siitä enää on mitään jäljellä.

Että iloista vapaapäivää! Älä vietä sitä kuvitellen, että olet onnellinen ja onnellisesti aviossa. Älä enää sillä tavoin petä itseäsi.
 

Vaimosi, kumppanisi, ystäväsi?????? !