10.1.2013

Mistä tietää, että aviomies on selvin päin? Hän on töissä. Tänään hän ei ole, eikä ollut eilen.

Kuopuksen kanssa juteltiin jokin aika sitten ja todettiin, että aviomies käyttäytyy täsmälleen samoin kuin isänsä; money can buy anything! Koska hän maksaa 2/3 vuokrasta ja kaikki laskut, niin mikä mättää? (= suora lainaus tekstiviestistä) Mikä mättää? Se, että minun mielestäni avioliitto ei ole liikeasia eikä taloudellinen sopimus. Haluaako hän jatkaa avioliittoa, kyllä hän haluaa. Entisellään? Siihen ei tullut mitään vastausta.

Kuinka monta päivää olen kulkenut täällä ympäriinsä ja puhunut päässäni vuoroin miehelle, vuoroin avioliittoneuvojalle, vuoroin itselleni? Tänään on kuukausi siitä, kun viimeksi ”oltiin sillai”. Sen jälkeen käytiin käynnistämässä Niemen autoa ja sitten pääsikin helvetti valloilleen. Kuukauden ajan on ollut niin paljon kaikkea muuta, ettei olla edes puhuttu. Pakollinen ostoskierros – viimeinen – ennen joulua ja aaton keskustelu punaviinin juomattomuudesta jouluaterialla olivat viimeiset edes jollain tavalla sivistyneet sananvaihdot.

Minä en tätä lopeta, minä en alennu hänen tasolleen. Minun ylpeyteni, omanarvontuntoni ja itsekunnioitukseni vaatii minua kestämään. Lisäksi luulen, en tiedä, mutta luulen, että eräs syy tilanteen eskaloitumiseen jälleen kerran on se, että ikinä en ole vienyt tätä loppuun. Tällä kertaa, tässä tilanteessa en kykene lähtemään, joten annan tälle aikaa. Kuinka pitkään? 25-vuotispäivään? Hääpäivään? Loukkauksia satelee, so what.

Muutama valittu pala:

• Miehen alkoholinkäyttö ei ole keskustelun arvoinen asia, vaikka sanon sen olevan tärkein ja itse asiassa ainoa välejämme rikkova asia.
• Olen niin itsekeskeinen, että jopa ystäväni – jos minulla enää niitä on – ovat samaa mieltä.

• Kenelle hän avautuu jos ei vaimolleen. Kysymykseen siitä, kenelle vaimo avautuu, ei tule vastausta.
• ”Kun seuraavan kerran levittelet minusta lääketieteellisiä arvioita, niin pidä huoli siitä, että faktat ovat kohdallaan.” Sanoin puhuneeni ainoastaan pomonsa ja poikansa kanssa enkä missään vaiheessa kiistäneeni sitä, ettäkö hänen jalkansa on kipeä. ”Älä jauha paskaa!”

Aviomies on jäänyt kiinni niin monesta valheesta, että iljettää. Tyypillisiä alkoholistin valheita, joilla syy juomiseen sysätään jonkin itsen ulkopuolella olevan asian syyksi. Eikö se ymmärrä, että minä joskus tarkistan asioita. Mies puhuu paskaa suuntaan ja toiseen, keksii jonkun sanoneen jotain ja alkaa itsekin uskoa niihin, levittää juttua ja saa aikaan sotkua. Pahin oli anopin loukkaantuminen jostain, mitä mies väitti tyttäreni sanoneen.

Ihan varmuuden vuoksi pyysin kuittaamaan Facebookissa, onko kaltaisellani itsekeskeisellä k-päällä ystäviä. Kuusi kappaletta on ilmoittautunut, yksi lisää tekstarilla ja eräs, jonka ei tarvitse kuitata. Olenko oikeasti näin heikoilla?

Minulla on tunne, että nyt lyödään kuin vierasta sikaa. Antaa tulla, minä kestän. Itse tiedän, mitä olen tehnyt ja mitä en. Se riittää. Sen on riitettävä. Miehestä minulle ei ole tukea, mies on se, joka heiluttaa sanan säilää, joka loukkaa, se joka satuttaa. Toivon, että jonain päivänä ei enää satu, koska sinä päivänä tiedän, että en enää rakasta, että olen irtautunut, että olen vapaa.