Huolet pois!

Jos on kuulopuheisiin luottaminen, niin huolet mieheni voinnista ja olotilasta voi heittää roskiin. Mies voi hyvin ja viettää iloisen huoletonta irtolaiselämää jonkun ystävänsä hellässä huomassa.

Miksikäs en uskoisi juttuun, jonka kuulin pojaltani, joka oli tavannut mieheni erään ystävän. Tämä ystävä kertoi pari päivää sitten olleensa viihteellä paikallisen ravitsemusliikkeen karaoke-illassa. Mieheni oli siellä ammu-vainaan nuotilla vedellyt ikivihreitä kaiken kansan iloksi ja oli kiitollisena ottanut muutamat tarjotut oluet jo aikaisemmin nauttimiensa lisäksi. Silmämääräisesti arvioiden mieheni olemuksesta ei ollut puuttunut grammaakaan. Miksi tämä ystävä keksisi tällaisia juttuja? En keksi yhtään syytä.

Kertomus sopii hyvin siihen kuvioon, mikä minulle on mieleeni rakentunut mieheni käytöksestä ja mielenliikkeistä. Tekstiviesteillä on hyvä puskista heitellä mitä ihmeellisimpiä juttuja, piilotella jonkun luona ja levittää tietoa uhkavaatimustensa tueksi suunnitellusta nääntymisestä ja sen etenemisestä kohti vääjäämätöntä loppua. Mieshän on useaan otteeseen naputellut olevansa tosissaan ja vievänsä asian loppuun, merkitsipä se mitä tahansa. Mies ei ole ennenkään kyennyt viemään läpi mitään suunnitelmaa, joka vaatisi itselleen ominaisen sosiaalisuuden hillitsemistä. Miehen on pakko päästä liikkeelle, tavata ihmisiä, jutella, naureskella, heittää läppää. Tämä sosiaalisuus kun ei vaan oikein sovi tosissaan olemiseen ja syömälakkoon, joten jommasta kummasta pitää luistaa. Aurinkoinen alkoholisti luistelee jääräpäisistä päätöksistään ja laulaa karaokea kaljan voimalla – mutta edelleen jääräpäisesti lähettelee viestejä romahduksen reunalla hoippuvasta päättäväisestä kuihtumisestaan. Mielenkiintoisesti kaksi ”todellisuutta” rinnakkain, jos ei suoranaisesta valehtelusta tai huijaamisesta halua puhua. Hullusti käy, jos ei rahaa työnantajalta tilille tule. Sitä ei tule, joten juhlat voivat jatkua.

Ihanko todella olisin kuvitellut, että mies tosissaan olisi viikkotolkulla syömättä, pysyisi selvin päin ja vain jääräpäisesti odottaisi maailman keikahtavan radaltaan hänen todellisuutensa mukaiseksi? No en todellakaan. Tunnen mieheni liian hyvin. Hiukan on arveluttanut, sen toki myönnän, mutta sisimmässäni olen koko ajan tiennyt, että näinhän se asia on. Miehen itsesuojeluvaisto, herkkusuisuus ja tahto juopotteluun ovat paljon väkevämpiä kuin mikään mielenosoitus minkä tahansa asian puolesta. Pelkkä tahto juopotteluun on vuosikausia ollut väkevämpi kuin halu panostaa parisuhteeseen tai ansaita kunnioitusta isänä ainoalta lapseltaan.

Huolet pois, kaikki hyvin! Jatkan pakkaamistani ja samalla asunnon siivoamista siihen kuntoon, ettei tule sanomista jälkeenpäin. Mies jatkakoon omaa elämäänsä valitsemallaan tavalla.