Kela, oi Kela!

Kaksi viikkoa sen jälkeen, kun olin ilmoittautunut TE-toimistoon ja saanut Kelan toimistosta ohjeet, kuinka hakea soviteltua päivärahaa, kiikutin Kelan toimistoon nipun papereita. Pinossa olivat palkkalaskelmani, työsopimukseni kopiot ja kaikki, mitä oli listattu kirjallisiin ohjeisiin. Hakemuslomakkeen jokaisessa laatikossa oli kysytty tieto ja allekirjoituksenikin selvensin tikkukirjaimin. Odotin ja jonotin, koska edelläni oli kymmenkunta muuta asioitsijaa ja koska halusin naamakkain kysyä virkailijalta, mitä muita papereita vielä tarvittaisiin. Olin ihmeissäni – minulla oli kaikki kasassa että ei muuta kuin odottelemaan päätöstä ja rahatulvaa pankkitililleni.

Kelan sivuilla kerrotaan, että ensimmäisen päätöksen tekeminen kestää keskimäärin 19 päivää. Kahteen viikkoon ei omissa tiedoissani näkynyt mitään tapahtumaa ja päätin, että seuraavan kerran kurkin tietojani vasta kun ilmoitetut 19 päivää ovat varmasti ylittyneet, vasta kuukauden lopulla yllätän itseni iloisesti.

Kaksi viikkoa ja neljä päivää hakenuksen jättämisestä posti toi kaksikin kirjettä Kelalta. Suuresti nautiskellen hain ensin mukillisen kahvia, istuin mukavasti sohvan nurkkaan ja avasin kirjeet. Ei päätöstä vaan monimutkaista virastokieltä, josta selvisi epäselvyys työssäoloehtoni täyttymisestä ja että jokunen palkkalaskelma pitäisi vielä toimittaa, koska muuten saattaisivat hylätä hakemukseni. Se siitä nautinnosta, se siitä käynnistä Kelassa varmistamassa, että kaikki tarvittava on toimitettu, se siitä iloisesta ylläristä ja se siitä käynnistä kaupassa hakemassa täydennystä jääkaappiin.

Haeskelin kopiot palkkalaskelmistani, jotka jo olin toimittanut, kävin kirjastossa tulostamassa lisää (á 40 senttiä) ja painelin uudelleen Kelan toimistoon. Sain selkokielisen tulkinnan kirjeistä (pitävät minua ilmeisenä idioottina, koska sama asia oli lähetetty kahteen kertaan) ja kehotuksen toimittaa palkkalaskelmat kuukausia taaksepäin, jotta voitaisiin varmistaa, että todellakin olen ollut yhtäjaksoisesti töissä työssäoloehdon täyttymiseksi vaaditun ajan. Asia, joka olisi huolellisella lukemisella selvinnyt uusimmasta palkkalaskemastani. Olin ehkä hiukkasen kiihtynyt kaverille, joka asiaa selitti.

Takaisin kotiin kaivelemaan tositteita työhistoriastani. Takaisin Kelan konttoriin, jossa onneksi oli tietokone ja tulostin ilmaista tulostusta varten.

Nyt oli luukulla hyvin ystävällinen naisihminen, joka vei pohjan kiukuttelultani olemalla kertakaikkiaan vain ystävällinen. Hän kysyi, miten voin, mikä tilanteeni on ja katseli hyvin tarkasti kaikkea sitä tietoa, joka minusta Kelalla on. Nyt olisi kaikki ja asiani käsiteltäisiin pikaisesti. Nainen lupasi lisätä hakemukseeni kiirettä tarkoittavan punaisen huutomerkin. Hän muistutti asumistukihakemuksen tärkeydestä heti, kun saisin oman asunnon. Lopuksi toivotti hyvää viikonloppua ja minusta tuntui, että hän todella tarkoitti sitä. Toivottavasti tämän naisen ystävät ymmärtävät, kuinka mukava ja empaattinen ystävä heillä on.

Nyt en tiedä, kestääkö täydennetyn hakemuksen käsittely jälleen 19 päivää. Viikon kuluttua jätän jatkohakemuksen neljästä viikosta. Kestääkö sen käsittely kuinka monta päivää – ei mitään tietoa. Toivottavasti koiranruokasäkin pohja ei tule vastaan ennen kuun vaihdetta, jolloin on tilipäivä. Niistä rahoista valtaosa menee laskuihin ja velan lyhennykseen.