Neljä ja puoli viikkoa

14.1.2015

Romahdus. Keinot lopussa. Paha mieli muuttuu aikeeksi lopettaa kaikki kerralla. Laitan kaikki lääkkeeni verenpainelääkkeistä vitamiinipillereihin esille, otan lasillisen vettä. En itke.

Soitan Kriisipuhelimeen ja saan kutsun tulla välittömästi paikalle. Vihdoin joku ottaa ahdistukseni ja aikeeni vakavasti. Viimeinen oljenkorsi. Lääkkeet takaisin purkkeihinsa. Menen. Joku kuuntelee, oikeasti kuuntelee ja ymmärtää. (Ehkä virkansa puolesta, mutta kuitenkin.) Itken. Saan neuvoja, puhelinnumeroita ja ohjeen kääntyä aikuissosiaalityöntekijän puoleen. Lupaan noudattaa neuvoja. En halua kuolla ellei ole ihan pakko. Oljenkorren verran vaille ihan pakko.

15.1.2015

Sosiaalitoimisto suljettu, huomenna uudelleen.

16.1.2015

Paikalla varttia vaille, silti minut kiilataan. En sano maahanmuuttajanaiselle mitään etuilusta, olenhan sentään toisena jonossa.

Lasiluukun takana istuva nainen kirjaa asiani ja lupaa oman sosiaalityöntekijäni soittavan viikon sisällä. Hänen kanssaan voin selviä yksityiskohtia. Nainen kertoo sovitellusta työttömyyspäivärahasta. Pieni tuikku pimeyteen. Kehottaa ilmoittautumaan TE-tstoon ja etsimään asuntoa itse. Netin kautta ilmoittaudun osa-aikatyöttömäksi.

Viikonloppu.

Alan varautua muuttamiseen. Hävitän vanhoja tavaroitani, lahjoitan, vien kierrätykseen tai suoraan roskiin. Pinttyneet lakanat revin matonkuteiksi. Selaan vuokra-asuntoilmoituksia. Kauhu kasvaa. Odotan maanantaita.

19.1.2015

Odotan puhelua. Käyn Kelassa, saan nipun papereita. Käyn hakemassa paperisen toimeentulotukihakemuksen. Selaan lisää asuntoilmoituksia yhä suuremman kauhun vallassa.

20.1.2015

Odotan puhelua. Lähetän asuntohakemuksia Sadolle, VVO:lle, kaupungille, yksityisille. Lasken tulojani ja nauran ääneen. En vuokraisi itselleni edes koirankoppia.

21.1.2015

Odotan puhelua. Jatkan pakkaamistani.

22.1.2015

Odotan puhelua. Selaan edelleen asuntoilmoituksia, täydennän tekemiäni hakemuksia. Yritän vakuuttaa itselleni, että kaikki järjestyy.

23.1.2015

Viikko tulee täyteen, odotan puhelua, jota ei tule. Käyn itse TE-tstossa, jossa kerrotaan, että kaikki tarvittava tieto on heillä, myönteinen työvoimapoliittinen päätös on tehty ja toimitettu Kelalle päivärahaa varten. Jokin asia kunnossa.

Viikonloppu

Vien valmiiksi pakattuja pahvilaatikkoja säilöön lasteni kellareihin ja varastoihin. Silitän kaikki miehen paidat ja kerään koriin omat silitettäväni. Pakkaan silitysraudan laatikkoonsa. Selaan edelleen asuntoilmoituksia. Kauhu ja toivo tasapainottelevat. Uni ei tule, joten koirat pääsevät pitkille yökävelyille.

26.1.2015

Odotan puhelua.

27.1.2015

Odotan puhelua.

28.1.2015

Odotan puhelua. Huvikseni räplään Kelan asumistukilaskuria ja päädyn siihen, että minun on löydettävä asunto max 492 e/kk. Netin kautta löydän 2 autotallia ja yhden varaston. Ja – jippii – yhden 12 neliön huoneen soluasunnossa. Kauhu lyttää toivon. Toimeentulotukilaskuri nostaa vuokrakaton 675 e/kk – löytyy sentään ulko-ovia, joille saisin oman nimeni. Toivo ei suostu lytistymään.

29.1.2015

Odotan puhelua. Täytän paperille päivärahahakemusta Kelalle.

30.1.2015

Odotan puhelua. Menen uudelleen sosiaalitoimistoon. Toinen tyttö luukulla antaa listan asuntoja vuokraavista tahoista. Kiitos, en ole alle 25-vuotias, en ole opiskelija, en ole muuttamassa Helsinkiin tai Vantaalle tai Tuusulaan tai Lahteen. Jokainen taho listalla ilmoittaa tarkistavansa hakijan luottotiedot. Hymyilyttää. Tyttö ihmettelee, ettei sosiaalityöntekijä ole soittanut ja lähettää tälle sähköpostia.

Viikonloppu

Pahvilaatikot loppuvat. Onneksi saan vielä ystävän muuton jäljiltä muutaman lisää. Arvokkaimmat astiani pääsevät turvaan. Alan osata netin vuokra-asuntoilmoitukset ulkoa. Nipistän toiveistani ja yritän kiristää entisestään olematonta budjettiani. Katson hiukan hinnakkaampia vaihtoehtoja ja teen lisää hakemuksia. Kirjoitan avioerohakemuksen. Enkä itke.

2.2.2015

Odotan puhelua. Käyn kirjastossa tulostamassa avioeropaperin kahtena kappaleena ja vien sen käräjäoikeuden kansliaan. Vien valmiiksi täytetyn päivärahahakemuksen kahdelta viikolta Kelaan.

3.2.2015

Odotan puhelua. En sulje puhelinta edes työterveyslääkärin vastaanotolla. Saan passituksen psykologille.

4.2.2015

Odotan puhelua. Käyn sovitusti uudelleen Kriisipalvelussa. Saan tukea ja kannustusta, en niinkään käytännön apua. Lupaavat ottaa omia kanaviaan pitkin yhteyden sosiaalityöntekijääni.

5.2.2015

Sosiaalityöntekijä soittaa, mutta puheet ovat masentavia. En saa automaattisesti apua mihinkään, en edes toimeentulotukea, koska asun edelleen yhdessä mieheni kanssa ja hänen tulonsa ovat liian suuret, että mitään tukea tulisi. Noidankehä. En saa apua muuttaakseni pois, koska asun hänen kanssaan. Ilman apua en voi muuttaa. En tiedä itkenkö vai nauranko. Nainen lupaa soittaa seuraavan viikon alussa. Melkein kysyn, mitä viikkoa hän tarkoittaa. En kuitenkaan.

6.2.2015

Alan laatia selvitystä tilanteestani liitteeksi toimeentulohakemukseen. Aion joka tapauksessa hakea, vaikka en saisikaan. Toivo huohottaa kauhun alla.

Viikonloppu

Kierrän ympyrää. Käyn katsomassa lapsenlapsiani. Kauhu kasvaa.

9.2.2015

Muotoilen lisää tilanneselvitystäni. Yritän varovaisesti uskaltaa katsoa taloudellista tilannettani. Varmistan, että asunnonhakuilmoitukseni ovat menneet. Teen ne varmuuden vuoksi uudelleen joka paikkaan. Ja vielä muutaman lisää. Haen paria työpaikkaa, toinen kutsuu seuraavaksi päiväksi haastatteluun.

10.2.2015

Työterveyspsykologi. Kolme varttia puhumista. Työhaastattelu osoittautuu tyhjäksi arvaksi – tarjolla oleva työpaikka ei vastaa sitä, mitä ilmoittivat hakevansa.

11.2.2015

Huohottamista. Taistelu kauhua vastaan. Tuhannet eurot seikkailevat uniin. Jätän loton. Sosiaalityöntekijä soittaa ja ehdottaa tapaamista. Sovimme huomisesta.

12.2.2015

Tapaamme. Vien mukanani pinon papereita, myös aikaisemman vuokravelkani ulosottotositteen, joka onnekkaasti tuli postissa aamulla. Saan puhua ja kertoa tilanteeni auki, työntekijä taitaa ymmärtää. Saan käytännön neuvoja. Lupaa viedä asiani kiireellisenä esimiehelleen ja esittää minua äärimmäisessä hädässä olevana asunnontarvitsijana. Saan alustavan lupauksen avustuksesta muuttokustannuksiin. Jotain hyvää.

13.2.2015

Tilipäivä. Maksan pari laskua, tankkaan auton ja törsään jäätelöön.

Viikonloppu

Suunnittelen muutto-operaation minuuttiaikataulun. Jos muuttomiehinä olisi vain naisia, se toimisi. Suunnittelen operaation aikatauluun varo- ja odotteluaikoja. En tiedä, minne muutan, joten en voi arvioida siirtymisaikaa. Olen valmis lähtemään 6 tunnin varoitusajalla.

Avaan blogin.