Liite toimeentulotukihakemukseen

LISÄSELVITYS TILANTEESTANI SEKÄ KIIREELLINEN AVUN TARVE

Miehelläni on vakava alkoholiongelma, jota hän itse ei tunnista eikä tunnusta, ja yhteiselämä hänen kanssaan on käynyt täysin mahdottomaksi sekä henkisen kuormittavuuden että taloudellisten velvotteiden laiminlyönnin vuoksi. Lukuisista pyynnöistäni huolimatta hänen työnantajansa ei ole ohjannut häntä hoitoon, vaikka tarve on jo vuosia ollut ilmeinen. Mieheni kuukausitulot ovat vuoden 2014 kolmena viime kuukautena olleet noin 1900 e/kk nettona, tammikuussa 1980 e/kk. Kuitenkin hänen osallistumisensa yhteisiin menoihin, vuokraan, laskuihin, ruokaan, on ollut enintään muutaman satasen luokkaa. Kaikki muu on mennyt – en tiedä mihin. Keskusteluyhteytemme on katkennut täysin. Minulla ole mitään mahdollisuutta saada selvyyttä hänen ajatuksistaan tai suunnitelmistaan tilanteen ratkaisemiseksi. Mieheni paperilla olevat tulot ovat liian suuret, jotta olisimme aikaisemmin saaneet minkäänlaista apua talouteemme.

Asumme tällä hetkellä mieheni nimiin vuokratussa kaksiossa (58 m2, 922 e/kk). Vuokravelkaa on kertynyt joulukuulta 800e sekä tammi- ja helmikuu kokonaisuudessaan. Odotan tietoa siitä, että meille haetaan käräjäoikeudesta häätöä ja päivämäärää, jolloin voudin avustuksella meidät siirretään ”veneen alle”. Omasta palkastani olen yrittänyt maksaa vuokraa, mutta tuloni eivät kertakaikkiaan riitä. Koska tämän vuoden puolella mieheni ei ole yhtä kahvipakettia lukuunottamatta mitenkään huolehtinut ruokaostoksista, olen käyttänyt omat tuloni omaan elämiseeni. Vuokravelan lyhentäminen on jäänyt.

Muutimme tähän asuntoon viime vuoden huhti-toukokuun vaihteessa kaupungin kolmiosta samassa tilanteessa. Vuokria oli erääntynyt niin, että kahden kuukauden raja täyttyi, koska mieheni ei ”ehtinyt” hoitaa sitä muutamaa satasta tilille, joka olisi pelastanut meidät. Kun postista tuli tieto, että kaupunki on viemässä asiaa käräjille, sanoin omissa nimissäni olleen vuokrasopimuksen välittömästi irti, jotta häätöä ei olisi ehditty tuomita. Kaupungille jäi vuokravelkaa n. 3000 euroa. Koska mieheni luottotiedot olivat sillä hetkellä vielä kunnossa, saimme asunnon.

Olen vakituisessa osa-aikaisessa työsuhteessa valtion virastoon. Teen töitä etänä kotoa käsin noin 15 tuntia viikossa. Työtilanteeni vaihtelee suuresti riippuen käynnissä olevista projekteista enkä voi itse niihin vaikuttaa. Näin ollen kuukausiansioni nettona vaihtelevat 500-600 euron välillä.Olen jatkuvasti ilmoittanut olevani halukas tekemään mahdollisia lisätöitä, samoin olen viime syksyn ja kuluvan talven aikana hakenut kaikkia yhtään mahdollisia avoimia työpaikkoja. 58-vuotiaan kokemus ei toistaiseksi ole kelvannut.

Keikkaluontoinen työsuhteeni toiselle työnantajalle päättyi viime kesänä, mikä tarkoitti 500-700 euron pudotusta tuloihini. En tiennyt sovitellusta työttömyyspäivärahasta ennen kuin sosiaali- ja kriisipäivystys siitä kertoi ja nyt olen ilmoittautunut TE-toimistoon ja jättänyt Kelalle päivärahahakemuksen 16.1.2015 alkaen. TE-toimisto on toimittanut Kelalle myönteisen lausunnon, joten jotain lisätuloa minulle lienee tiedossa.

Tammikuun puolessa välissä kaikki omat keinoni oli käytetty ja henkiset voimavarani loppuivat tyystin. Mieheni on koko talven ajan vain pahentanut tilannetta syyttämällä minua kaikesta mahdollisesta ja jättämällä huolehtimatta edes ruokaostoksista. Hain apua sosiaali- ja kriisipäivystyksestä ja sen jälkeen kahteen kertaan päivystävältä aikuissosiaalityöntekijältä ja ”omalta” sosiaalityöntekijältäni, joka soitti minulle kahden ja puolen viikon odottelun jälkeen.

Neuvojen mukaan olen hakenut asuntoa itselleni ja kahdelle koiralleni kaupungilta, suurilta vuokrayhtiöiltä, yksityisiltä, yrityksiltä, yhdistyksiltä, säätiöiltä ja muualta. Valitettavasti on vain niin, että ainoat hintatasoltaan mahdolliset asunnot ovat kaupungilla. Kuten mainitsin, teen työtä kotona, mikä vaatii myös hieman pelkkää asumista enemmän tilaa. Luottotietoni ovat todella surkeassa jamassa, ulosotossa lienee noin 10 000 euroa. Suurin osa siitä on jäänteitä 2000-luvun alkupuolelta, jolloin sain itseni velkajärjestelyyn 1990-luvulla kahden asunnon loukun jäljiltä. Silloinen liki 300 000 euron velka putosi 27 000, jonka sain järjestelyn jälkeen vakituisessa kokopäivätyössä ollessani maksettua alle kolmannekseen asti. Työpaikan menetyksen myötä maksukykyni tietysti putosi ja loppu siirtyi ulosottoon. Taannoinen velkajärjestely estää minua myös saamasta sosiaalista luottoa, jolla voisin järjestää asioitani yksinkertaisemmiksi.

Lukiessani kaupungin nettisivuja kiinnitin huomioni kohtaan, jonka mukaan minun on mahdollista taustastani huolimatta saada asunto, jos saan sosiaalitoimistolta asianmukaiset maksusitoumukset ja takuut vuokranmaksusta. Kohtuuhintaisen (500-600 e/kk) asunnon vuokrien hoitaminen onnistuu minulta näilläkin tuloilla mukaan lukien asumis- ja toimeentulotuki. Mutta ilman sosiaalitoimiston apua minun ei ole mahdollista muuttaa kaupungin asuntoon. Kohtuuhintaisia asuntoja ei kertakaikkiaan ole muualla saatavissa enkä voi mitenkään kuvitella olevani ihannehakija kenellekään yksityiselle vuokranantajalle. Tuttavillani ja ystävilläni ei ole muuta apua tarjota kuin sohva viikonlopuksi. Kaikki kolme lastani asuvat lähellä, mutta heidän luokseen en voi muuttaa. Opiskeleva poikani asuu 20 m2 yksiössä, tyttärelläni on kaksi pientä lasta ja toinen poikani on parhaillaan tasoittamassa elämäänsä, jotta voisi hakea toisella paikkakunnalla asuvien lastensa huoltajuutta. Häädön tullessa ei minulla (eikä miehelläni) siis ole mitään paikkaa, minne mennä.

Työterveyslääkärini mukaan tämänhetkinen stressi uhkaa vakavasti paitsi työkykyäni myös terveyttäni, sairastan verenpainetautia. Lisäksi olen ymmärrettävästi erittäin masentunut eikä ajatus kaiken lopettamisesta oman käden kautta ole kaukana. En käytä alkoholia enkä muita päihteitä, en uni- tai mielialalääkkeitä. Olen 10.2.2015 aloittanut käynnit psykologin luona ja uskon tarvittaessa saavani häneltäkin lausunnon mielentilastani. En halua joutua tilanteeseen, jossa joudun lopullisesti jättämään työ- ja muunkin tavallisen elämän mielenterveydellisten vaikeuksien takia. Ainakaan ihan vielä ei uskoakseni näin ole.

Tarvitsen asunnon. Sen saadakseni tarvitsen välitöntä taloudellista tukea.

Mieheni saatua tietoonsa avioerohakemukseni 9.2.2015 asunnon tarpeeni muuttui entistä kiireellisemmäksi. Mieheni päätti heittää minut välittömästi ulos ja pelkään hänen seuraavan humalansa myötä ryhtyvän tuhoamaan henkilökohtaista omaisuuttani. Olen siirtänyt osan tavaroistani jo pois lasteni varastoihin, mutta perittyjä huonekaluja ja muuta on edelleen mahdollisen raivokohtauksen tiellä. En voi olla jatkuvasti vahdissa enkä voi luottaa siihen, että edes koirani ovat poissaollessani täysin turvassa. Oman henkilökohtaisen turvallisuuteni puolesta en pelkää.

Pysyvän asunnon myötä sekä lapsiltani, ystäviltäni ja työterveyshuollolta saamani tuen avulla minun on mahdollista rakentaa elämäni siihen kuntoon, että pystyn jatkamaan työtäni, etsimään uusia tehtäviä ja maksamaan sekä velkojani, vuokrani että veroni ja muut laskuni. Mieheni juomisen aiheuttama raskas masennus ja taloudellinen ahdinko loppuvat siihen, että saan oman osoitteen.

Viittaan vielä vanhemman poikani aikeisiin hakea omien lastensa (8- ja 10-vuotiaat) huoltajuutta. Tiedän olevani etenkin vanhemmalle lapselle tavattoman tärkeä ja rakas ihminen. Haimme vuosi sitten asuntoa nimenomaan tästä ympäristöstä, koska poikani asuu täällä ja minun työni kotoa käsin mahdollistaa sen, että voin olla lapsille ”turvaverkkona” esim. tilanteessa, jolloin sekä poikani että vaimonsa ovat molempien vuorotyön takia pois kotoa koulupäivän päättyessä tms. Haluan olla apuna ja paikalla, kun nämä lapset tarvitsevat aikuisen huolenpitoa ja seuraa. Tästä syystä olen kohdentanut asunnonhakuni juuri tälle alueelle ja koulun läheisyyteen.

Lopuksi vielä vähän päässäni valvottuina öinä pyörineitä ajatuksia:

• Toimeentulotuen saaminen asumisen kustannuksiin on pois kaupungin kassasta. Näin ollen asuminen kaupungin asunnossa on rahan pyörittämistä kaupungin yhdestä taskusta toiseen. Asuminen kalliimmissa muiden vuokranantajien asunnoissa on kaupungin ja veronmaksajien rahan syytämistä toisiin taskuihin. Tämä pätee myös sitten, jos tai kun toimeentulotuki siirtyy Kelalle, joka käyttää yhteiskunnan varoja.
• Lasten iltapäivävalvojana ja turvahenkilönä toimiminen säästää sekä kaupungin että poikani varoja.
• Vakavien terveys- ja mielenterveysongelmien ehkäiseminen tässä vaiheessa on säästötoimenpide. Joutumiseni asunnottomaksi vie täysin mahdollisuuteni tehdä työtä, maksaa veroja, osallistua normaaliin elämään jne. Koditon masennuspotilas ei ole kenenkään etu, etenkään kun henkilöllä on työpaikka, halu tehdä työtä ja selvittää vaikeutensa, ei päihdeongelmaa eikä muuta rikollista taustaa kuin ylivelkaantuminen.