Uloshengitys

Olen jättänyt avioerohakemuksen käräjäoikeuden kansliaan 2.2.2015. Vakain tuumin ja pitkään harkittuani, jokaista vaihtoehtoa punniten ja kaikkein vähiten huonon ratkaisun valiten.

Yhteistä taivalta on takana 26 ja puoli vuotta, ja vielä menee runsaat kuusi kuukautta ennen kuin olen tämän matkan päätepisteessä. Missä mieheni on silloin, sitä en tiedä enkä enää jaksa välittää. Minun osaltani tämä loppuu viimeistään kesän taittuessa syksyyn. Tavalla tai toisella. Toivottavasti tuon hakemuksen perusteella.

Tälle blogille tulee kirjoituksia ja ajatuksia sekavassa järjestyksessä, sekalaisista asioista ja siitä sekamelskasta, jonka joudun läpikäymään ollakseni lopulta blogin nimen tapaan yksin ja vapaa. Toivottavasti teksteistä koostuu tarina, mutta varoitan, että se ei ole kaunis ja onnellinen tarina, se ei ole iltasatu edes aikuisille.

Ehkä joku lukija voi poimia tekstien joukosta jonkun ajatuksen, joka vaikeassa tilanteessa antaa tilaa tulla vierelleni ja saada lohtua tai nykyään niin kovin muodikasta vertaistukea. Kirjoituksillani ei välttämättä ole kronologista järjestystä, ei ehkä edes alkua tai loppua. Tämä on pieni rakonen itkeä julkisesti, päästää höyryjä, helpottaa oloani ja ehkä jopa vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia.

Tiedän, että en ole ongelmineni yksin.