- Kuulin, että hän on hukannut avaimensa.
- Niin kuulemma on, ainakin tuli viimeksi kotiin soittamalla ovikelloa.
- Kuinkas hän nyt tulee, jos et itse satu olemaan kotona avaamassa ovea?
- En tiedä. Ja tiedän, että en ole kotona kun hän tulee. On sovittuja omia menoja.
- Mutta täytyyhän hänen kotiinsa päästä! Kuinka pitkään olet pois? Etkö voisi olla kotona?
- En voisi enkä tiedä koska tulen, joskus iltapäivällä tai illalla.
- Kuinka hän sitten pääsee sisälle? Kuule jos minä …
- En tiedä. Aikuinen mies osaa kävellä omia jälkiään takaisin ja etsiä avaintaan tai käydä kysymässä, jos se olisi löytynyt.
- Kuule, odotatko vähän, niin minä tulen ja lainaan sinun avaimesi ja teetän siitä sitten kopion hänelle....?
- (päässä räjähtää!) EI! Sinä ET lainaa minun avaintani, sinä ET teetä hänelle uutta, sinä ET kertakaikkiaan enää passaa kaikkea eteen ja paijaa päähän.
- Mutta kun ….
- EI! Aikuinen mies osaa hakea huollosta avaimen ja teettää itse siitä kopion, jos ei muista, minne on avaimensa hukannut. Aikuinen mies osaa lukea ilmoitustaululta ovenavauspalvelun numeron ja soittaa sinne.
- Mutta miten hän sitten pääsee töihin, jos kaikki kamat on kotona ja sinä et …
- EI! Nyt sinä lopetat kertakaikkiaan tuon paapomisen. Aikuinen mies törttöilee ja sitten aikuinen mies saa vaihteeksi itse selvittää sotkuaan. Sinä et tule tähän sekaan, ET!
- Mutta jos minä …
- ET! Vai tuletko seuraavaksi pyyhkimään hänen takapuolensakin, jos ei siihen itse krapulaltaan kykene? Tuo paapominen ja hoivaaminen on johtanut juuri siihen, että hän heittäytyy marttyyriksi, kun ei kaikki suju hänen piirustustensa mukaan. Joku muu aina selvittää hänen sotkunsa, mutta ei enää. Oikeasti EI ENÄÄ!
- Mutta …
- EI! Hänellä on keinoja jos vaan viitsii käyttää niitä.
Hyvä kaveri tietysti auttaa
ystäväänsä, mutta täytyy nähdä, koska auttaminen muuttuu
karhunpalvelukseksi eikä enää ole apua. Hyvä ystävä ottaa
kaveria korvista kiinni ja sanoo, että nyt on aika itse hoitaa
asiat, minä kyllä autan mutta sinä teet.
Ylläoleva keskustelu on totta.
Hyvä hyvä! Jauhot vaan kurkkuun!
VastaaPoistaKiitos rohkeasta blogistasi! En ole varma oletko vastannut tähän kysymykseen jo jossain aiemmassa kirjoituksessasi, mutta mistä tiesit, että miehelläsi on alkoholiongelma? Missä meni "raja"?
VastaaPoistaItse pelkään, että omalla miehellä on ongelma alkoholinkäytön kanssa, mutta en ole varma. Välillä mietin, että kuvittelenko vain, koska oma isäni oli aikoinaan alkkis ja väkivaltainen kännissä. Että olenko jotenkin tavallista herkempi havannoimaan toisen alkoholinkäyttöä.. Olen myös sanonut, että hänen juomisensa joskus ahdistaa minua (hän tietää lapsuudestani) ja hän vastaa, että kyllä hän pystyy pitämään tipattoman vaikka heti ensi kuussa. Niin ei kuitenkaan koskaan käy.
Hei, mukavaa, että olet lukemassa tätä. En usko, että on olemassa mitään selvää rajaa siitä, koska alkoholin käyttö muuttuu kohtuudesta ongelmaksi. Googlettamalla löytyy paljon erilaisia testejä ja muita keinoja tarkkailla sekä omaa että läheisen alkoholin käyttöä. Olen itse löytänyt niistä enemmän ja enemmän ongelmaisen käytön tunnusmerkkejä vuosien varrella. Minulle ne kaikkein selvimmät merkit ongelmakäytöstä ja lopulta oikeasta alkoholismista olivat mieheni vähättely oman humalansa vaikutuksista ja se, kuinka hyvin krapulakalja meni kurkusta alas. Jonkun tutkimuksen mukaan krapularyyppy on ensimmäinen askel alkoholismiin. Nopeasti tuli se vaihe, jolloin minun tai poikamme mielen pahoittaminen ei enää ollutkaan yhtä paha juttu kuin jättää illanvietto kesken ja lähteä kotiin, kun juomaa oli vielä jäljellä. Silloin tiesin varmasti, että vaikeuksia tulee. Ja niitä tuli. On hyvä että olet herkkä katsomaan ja vaistoamaan, mutta ikävää on, jos se rupeaa hallitsemaan elämääsi. Toivottavasti voit keskustella avoimesti miehesi kanssa ja toivottavasti hän ymmärtää oman tilanteensa ja sen, että olet todella huolissasi. Etsi apua ja tukea itsellesi, itse sain yhdessä välissä todella hienoa tukea www.paihdelinkki.fi keskustelupalstalta. Jatketaan juttua, jos haluat. Kaikkea hyvää elämääsi!
Poista